Veli-Pekka Lehtola Jođi lea buorit go oru

Saamelaisten itsemäärääminen haastetaan edelleen

Suomen saamelaiskäräjien vaalit ovat meneillään ja uusi edustajisto valitaan lokakuun alussa. Se aloit­taa kautensa haastavissa oloissa. Saamelaisten demokraattiseen edustuselimeen on jo 25 vuoden ajan kohdistunut kova paine ulkoapäin.

Vaatimukset ovat liittyneet saamelaisten pyrkimyksiin kehittää asemaansa alkuperäis­kan­sana, mikä tarkoittaisi laajempiakin oikeuksia esimerkiksi maankäytön suhteen. Kil­pai­lu­­tilanteessa on syntynyt monia poliittisia ryhmiä, kuten ”lappalaiset”, ”metsä­saame­laiset” ja ”statuksettomat saamelaiset”, jotka kilvoittelevat saamelaisuudesta ja vaativat jäsenyyttä saamelaiskäräjillä usein historiallisten asiakir­jojen pohjalta.

Saamelaismäärittelyn epäsuhta

Ennen 1990-lukua saame­laisuus määriteltiin pitkälti kieliperusteisesti, eli yhdenkin isovanhemman saamen­kieli­syyden mukaan. Tämä korosti henkilön kuulumista saamelaiseen yhtei­söön. Vuoden 1995 lainsäädäntöuudistuksissa lisättiin kuitenkin Norjan ja Ruotsin saamelaismääri­tel­mistä poikkeava kohta, jonka mukaan historiallisten lapinkylien jälkeläisten oli mahdollista hakea saamelaiskäräjien jäseniksi.

Saamelaiskäräjät vastusti muutosta, sillä lakiin tuli epäsuhta: päämääritelmä (kieli) kattoi kolme sukupolvea, mutta sivu­määrittely ulottui satojenkin vuosien taakse. Nyt jokainen, joka pystyi löytämään yhdenkin esi-isän lapinkylän osakkaana jopa vuosi­satojen takaa, saattoi vaatia itselleen “saamelaisen statusta” ja oikeutta äänestää saame­lais­käräjävaaleissa.

Vuonna 1999 yli 1100 henkilöä haki tällaisilla papereilla saamelaiskäräjien re­kis­teriin. Useim­mat vetosivat esi-isään, joka oli viimeksi merkitty lappalaiseksi maa­kirjoissa vähintään 170-300 vuotta sitten.

Saamelaiskäräjät hylkäsi suuren osan hakemuksista, koska se ei pitänyt hei­tä saame­laisina. Tuhatkin uutta jäsentä, joilla ei ole ollut yhteyttä elävään saamelaiskulttuuriin, tekisi tyhjäksi saame­laismääritelmän alkuperäisen tarkoituksen: suojata nykyisen saamenkielisen väestön oikeuksia omaan kieleen ja omaleimaiseen kulttuuriperinteeseen.

Hakijoilla oli oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi saame­laiskä­rä­jien perustelut ja hylkäsi suuren osan valituksista. Kun saamelaismääritelmän kieliperuste sallii haki­jalle kolmen suku­polven takaisiin esi-isiin viittaamisen, KHO:n mukaan olisi väärin sallia maavero­perusteen soveltamisen kauem­maksi historiaan. Rajapyykiksi se asetti vuoden 1870.

Lain tarkoitus vs. tiukka tulkinta

Ainoan poikkeuksen linjastaan KHO on tehnyt vuonna 2011, kun se yllättäen hyväksyi neljä henkilöä saamelaisiksi pelkän oman ilmoituksen ja vuonna 1825 maakirjaan merkityn lappalaisen esi-isän perusteella. Nyt siis 186 vuoden etäisyys esi-isään riitti.

Suunnanmuutos johtui luultavasti saamelaiskäräjien omista virheistä. Se teki lausunnon KHO:lle huolimattomasti eikä torjunut hakijoiden väitteitä täsmällisillä perusteluilla, vaan luotti aiem­man linjan jatkumiseen. Samoin se oli epäjohdonmukainen tiettyjen henkilöiden hyväk­sy­misessä.

Yleensä KHO on noudattanut saamelais­käräjien tavoin lain tarkoituksen huomioivaa tul­kin­taa, joka ei pitäydy yksittäisen säännön sanamuotoon. Sen si­jaan valittajat ovat tukeutuneet epä­onnistuneen lainkohdan tiukkaan tulkintaan.

Tilanne on synnyttänyt vastahankaisen keskustelukulttuurin, jossa käytetään toinen toistaan jyrkempiä sanankäänteitä saamelaiskäräjiä ja laajemminkin erityisoikeuksia vastaan. Viime aikoina suomalaiset kansanedustajat Mikko Kärnä ja Eeva-Maria Maijala ovat useaan otteeseen lei­manneet saame­lais­käräjien toiminnan jopa ihmisoikeus­rikkomukseksi tai -loukkauk­seksi.

He ovat kuitenkin välttäneet viemästä ajatusta loppuun. Jos KHO on hyväksynyt saame­laiskäräjien päätökset hakijan hylkäämisestä, niin kansanedus­tajien tulisi johdon­mu­kaisesti julistaa, että korkein hallinto-oikeus on syyllistynyt ihmisoikeus­rikkomuksiin ja -loukkauksiin.

Jokainen ymmärtää, kuinka järjetön tällainen kannanotto olisi. Siksi asianomaisetkaan eivät sitä tee. Täy­des­tä sen sijaan menee saamelaiskäräjien syyttely epädemokraat­ti­suudesta ja väärin­käytöksistä. Se tapahtuu usein vihjailevin sanan­kääntein, esimerkiksi tarinoilla sukulaisista, joista joku pääsee seulasta läpi, toinen ei.

Vihjailu on mahdollista, koska etnisiä ryhmiä koskevan lainsäädännön takia hakijoita kos­kevat asia­kirjat eivät ole julkisia, minkä takia niitä ei voi julkisuudessa tarkistaa. Se, että korkein hallinto-oikeus valvoo hakijoiden etuja, kertoo kuitenkin järjestelmän läpinäkyvyydestä.

Itsemääräämisoikeus valinkauhassa

Selvää on kuitenkin, että ongelmallinen lainkohta on kiistan ydin. Se tekee keskustelusta kaksi­jakoisen. Erikseen on se, onko henkilö etnisesti saamelainen siten kuin laki sen ym­mär­tää, ja se, onko henkilö etnisesti saamelainen niin kuin saamelaisten itsemääräämisoikeus asian ymmärtää. Edellinen liittyy henkilöiden vaalikelpoisuuteen ja juridiseen saamelaismäärittelyyn, toinen taas saamelaisten arkipäivän ymmärrykseen omasta saamelaisuudestaan. 

Jokaisten vaalien yhteydessä KHO:lle tulee ratkaistavaksi jopa sato­ja valituksia, jotka perustuvat arkistojen asiakirjoihin. Korkein hallinto-oikeus punnitsee, pitääkö se tärkeämpänä itsemääräämisoikeutta vai lain kirjaimellista tulkintaa. Valittajat syyttävät itsemääräämisoikeutta syrjiväksi ja ovat tyytymättömiä kiel­teisiin pää­tök­siin, mikä kasvattaa uhkapuheita saamelaisten mielivallasta ja ihmisoikeuksien loukkauksista.

Vallitsevan linjan muuttaminen taas mitätöisi saamelaisten oikeuden määritellä omia asioi­taan – edes sitä, ketä heihin kuuluu. Saamelaisten itsemääräämisen kyseenalaistaminen onkin ol­lut silmiinpistävä piirre siinä arvostelussa, jota saamelaiskäräjiä kohtaan on viime vuosina esi­tetty. Esimerkiksi eduskuntakeskustelussa viime talvena pidettiin jopa "pöyristyttävänä" sitä, että saamelaiset voisivat päättää omista asioistaan.

Saamelaisia koskevan lainsäädännön perimmäisenä tarkoi­tuksena on kuitenkin turvata tä­män päivän saamelaisuus ja estää alkuperäis­kansan sulauttaminen pääväestöön. Siksi saame­laisten oikeus määritellä omat lähtökohtansa Suomessa tulisi olla selkeä periaate.

 

Kirjoittaja on saamelaisen kulttuurin professori, jonka teos Saamelaiskiista (Into Kustannus) ilmestyy lokakuun alussa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

http://www.muonio.fi/media/a-hallinto/projektit/ve.... Linkki niin Veli-Pekalle kuin muillekkin saamelaisuudesta kiinnostuneille. Linkin tekee vielä mielenkiintoisemmaksi juuri ajankohtainen kirjoitus Kaisa Korpijaakko-Labban kirjoituksesta poimittu metsäsaamelaisaihe. Tuossa pitkässä kirjoituksessa Kaisa mainitsee Muonion saamelaisen Anundi Sarren, kuinka hänet on merkitty metsäsaamelaiseksi. Tuo Kaisan kirjoitus löytyy ainakin Yle saamen tekstiuutisista muutaman päivän takaa. Se olisiko Anundi Sarri ollut metsäsaamelainen tai ei, ei ole tässä oleellista. Vaan se missä kulttuurissa Anundi eli ja mitä perinnettä hänen tyttärensä jatkoivat. Antamastani linkistä voi myös tutstua Kaisankin mainitsemien saamelaisrenkien ja piikojen taustoihin. Tuosta Vellikaara Vettaisia nettikirjasta paljastuu myös se seikka jotta kyseessä ei ollut pelkästään yksittäisistä rengeistä ja piijoista, vaan kirja kertoo myös useista kokonaisista saamelaisperheistä joiden saamenkieli säilyi vielä 1900 luvulle. Näiden Nuttien, Sarrien, Suikkien, Vasaroiden, Kittien, Marakattien. Ungien... Nykypolvet ovat pyrkineet saamelaiskäräjien äänestyslukuun kieliperusteen pohjalla, mutta heitä ei ole hyväksytty. Näiden sukujen saamenkieliset esivanhemmat ei mene satojen vuosien taakse vaan 1900 luvun alkujuuriin, jonka vuoksi heillä on oltava samanlaiset oikeudet saamelaiskäräjien äänestyslukuun kuin muillakin äänestyslukuun päässeillä

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Lehtolan sukujuuret taitavat olla Kärsämäellä.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Miksei suomen kielen omaksuneet, pakolla tai vapaaehtoisesti (vrt. osa nykyisistä Suomen ruotsinkielisistä), voi olla alkuperäiskansalaisia alueellaan, etenkin kun asiakirjat osoittavat heidän asuneen aikasemmin nykyisessä Suomen Lapissa kuin Norjan tai Ruotsin Lapista tulleet porosaamelaiset?

Jouni Kittin näkemys http://nra.fi/on-totuuskomission-aika/

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Lehtola jättää nyt tarkoituksella huomiotta erään varsin oleellisen seikan. Oliko vuoden 1962 väestötutkimus, jonka nojalla saamelaisuus ja siten alkuperäiskansan jäsenyys alunperin määriteltiin, riittävän kattavasti toteutettu? Asia olisi tullut tutkia jo tuolloin etnografisia menetelmiä käyttäen riittävän kattavasti, mutta niin ei tehty. Nykyistä ryhmähyväksyntää toteuttava ryhmä valittiin suppeasti.

Lehtola puhuu tässä "epämääräisistä vihjailuista". Vihjailut eivät ole laisinkaan epämääräisiä, sillä näitä kertomuksia on myös julkaistu. Entä miten Lehtola suhtautuu nyt siihen, että saamelaiskäräjät hakee tällä hetkellä purkua KHO:lta 11:sta itse tekemäänsä päätökseen, joilla hakijat hyväksyttiin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon? Nyt purkua haetaan, koska hakijat on hyväksytty kieliperusteella sellaisen isovanhemman nojalla, joka avaisi portit myös muutamalla selkeästikin ei-toivotulle suvulle.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Lehtolan kirja antaa vastaukset useimpiin Kärnänkin esiin nostamiin kysymyksiin. Väestöselvitykset eivät määritelleet vaaliluetteloihin otettavia, ja saamelaisvaltuuskunnan aikana v:sta 1974 vuoteen 1996 oli mahdollista kaikkien saamelaisena itseään pitävien mahdollisuus hakeutua vaaliluetteloon.

Nykyinen hyökkäily saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa vastaan alkoi 1990-luvulla, kun syntyi harhaluulo valtion maiden ja vesien jakamisesta saamelaisille. Uuslappalaisliikkeet - aluksi lantalaisiksi identifioituneina - asettuivat oppositioon saamelaisia vastaan ja väittivät alkuperäiskansaoikeuksien kuuluvan lantalaisille eikä saamelaisille, joiden väitettiin tulleen lantalaisten jälkeen ulkomailta lantalaisten alueille. 1990-luvun lopulla uuslappalaisliikkeessä identifioiduttiin lappalaisiksi ja korostettiin taas eroa saamelaisiin nähden: uuslappalaisliikkeen mukaan jälkimmäiset eivät olleet saamelaisalueen alkuperäisiä asukkaita lappalaisiksi identifioituneiden asuttamilla seuduilla eikä heille siis kuulunut alkuperäiskansaoikeuksiakaan.

Lappalaisstrategia kaatui v:n 1999 KHO:n päätökseen, jonka mukaan lappalaisiksi identifioituvia ei voi hyväksyä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tämän jälkeen alkoi puhe uudesta strategisesta identiteetistä: entiset lantalaiset ja lappalaiset sanoivatkin olevansa metsäsaamelaisia tai inarinsaamelaisia, koska vaaliluetteloon hyväksymisen välttämättömänä ehtona on saamelaiseksi identifioituminen. Vasta silloin päästäisiin osallisiksi valtion maiden ja vesien jaossa.

Saamelaiset eivät kuitenkaan pidä näitä uuslappalaisiksi tai lapinkyläväeksi kutsuttuja henkilöitä saamelaisina, vaikka he itse niin väittävätkin. Kyseessä eivät siis ole ei-toivotut suvut eivätkä suvut lainkaan, vaan henkilöt jotka eivät ole saamelaisia eivätkä siksi kuulu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Keskustellaanko näistä haetuista puruista vaalilautakunnan omiin päätöksiin? Miksi? Kylmästi syynä on se, että näiden päätösten nojalla "avattiin portit" sellaisille suvuille, joita ei haluta poliittisen enemmistön tahdosta ottaa mukaan saamelaiskäräjien poliittiseeen päätöksentekoon. Onneksi käräjien hallituksessa on istunut myös selkärankaisia ihmisiä valituksia käsiteltäessä. Eriäviä mielipiteitä löytyy.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Kärnä jankuttaa suvuista vaikka on kysymys yksilöistä. Tätä väärinkäsityksiin, vääriin uskomuksiin, perusteettomiin väitteisiin ja tietämättömyyteen perustuvaa retoriikkaa on jo kuultu tarpeeksi. En kuitenkaan usko, että se loppuu, sillä koko uuslappalaisliikkeen strategia perustuu sille. Kun retoriikka on vielä osoitettu toisille tietämättömille, se tehoaa ja sillä saadaan moni ulkopuolinen ja asiaa tuntematon uskomaan, että väitteet ovat tosia.

Suosittelen professori Lehtolan pian ilmestyvää kirjaa "Saamelaiskiista" niille, jotka haluavat tietoa luulojen ja uskomusten tilalle. Toinen perusteos on Erkki Pääkkösen väitöskirja v:lta 2008, nimeltään "Saamelainen etnisyys ja pohjoinen paikallisyhteisö - Saamelaisten etninen mobilisaatio ja paikallisperustainen vastaliike".

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

Tietääksen hakeutumiseen Sk äänestyslukuun ei ole erävuotta. Ikäänkuin haku meni umpeen 1990 luvulla, kun hakijoita oli niin paljon. On perusteetonta hylätä jonkun kuuluminen saamelaisiin ja näin ollen Suomen alkuperäiskansaan, sen vuoksi, jottei hakeutunut mukaan johonkin päivämäärään tai vuoteen mennessä. Vesioikeudet ja maaoikeudet hmm. Muonio ja Kolarin seutu sijoittuvat saamelaisalueen ulkopuolelle, enkä ole todellakaan kuullu tuolla alueella asuvan kaipailleen itselleen vesi tai maaoikeuksia saamelaisuuteeen vedoten. Vaikka Kaisa Korpijaakko kylläkin voitti oikeudenkäynnissä metsähallitusta vastaan Muonion Äkäsjärven kalastusoikeuksista. Kaisan perusteena oli muunmuassa kyläläisten saamelaistaustat ja näiden oikeudet alueen vesiin. Ei tätä saamelaisryhmää voi vaijentaa tai vähätellä vain sen vuoksi, jotta he ovat saamelaisalueen ulkopuolella
On hyvin outoa mitä Pekka Sammallahti on kirjoitellut julkisesti, nimittäin jottei hänen mielestään kaikkia saamelaisia tarvitse ottaa huomioon. Näin Pekka on perustellut miksi: Torniolaaksoon tuli raitiolappalaisia kuka mistäkin( siis Pekalla ei ole tietoa mistä saamelaiset tulivat ja että kyseessä oli etnisistä saamelaisista). Nämä saamelaiset menivät työnhakuun saamelaisalueen ulkopuolelle. Vieläpä Pekka,joka esiintyy saamelaisuuden asiantuntijana on kertonut kuulleensa vain huhuja näistä esille tuomistani saamelaisista. Voiko joku näillä perusteilla tosissaan kieltää joidenkin kuulumasta saamelaisiin ja näin ollen Suomen alkuperäiskansaan.
Kerron vielä lyhyesti Anundi Sarresta, jottei kenenkään tarvitse olla huhujen varassa. Anundin vaimo oli Ingrid Persdotter Suikki. Heille syntyi neljä tytärtä: 1.Margreta (Kreeta) jolle varttui yhdeksän lasta. 2. Brita Christina (brita stina) varttui kuusi lasta. 3. Anna Catharina (Anna Kaisa) varttui seitsemän lasta 4. Catharina (Kaisa) varttui kuusi lasta. Kaikki sisarukset jatkoivat porosaamelaisten elämää Muonion alueella. Vasta varttuneessa iässä asettuivat taloon. Kreeta asui koko elämänsä kodassa, yhdessä Enontekiön Suonttavaarassa syntyneen porosaamelaisen Henrik Vasaran kanssa. Näiden runsaslapsisten sisarusten lisäksi Muonio-Kolari metsäalueella asui 1800 puolivälissä edellisessä postauksessa esittämiäni saamelaissukuja perheineen. Eli huomattava saamelaisyhteisö, joka oli hyvin sidoutunut yhteen elinkeinollisesti, kultturillisesti, kummiuden, naimakauppojen ja väärtiyden kautta. Eikä pidä unohtaa yhteyksiä Kittilään eikä Ruotsin Pajalaan joihin oli myös tiukat sukulaissuhteet. Voi sanoa jotta olisi kummallista, jos saamenkieli ei olisi säilynyt 1900 luvun puolelle. Muutamilla henkilöillä vielä yli 1900 luvun puolenvälin. Siis kerran vielä:Ei ole mitään perusteita ohittaa tätä saamelaisryhmää.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Jos identiteettineuvottelut eivät johda toivottuun tulokseen, etnisen ryhmän jäseneksi pyrkivän on parasta katsoa peiliin ja miettiä, miksi hän ei saanut neuvottelujen toista osapuolta vakuuttuneeksi.

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

https://www.facebook.com/arto.enojarvi/posts/87563.... Näyttäisi olevan selvästi muillakin tarvetta itsetutkisteluun. Voisi vähän yrittää katsoa sielunsa syvyyteen. On ollut meinaan sen verran kummallista saamenhistorian kirjoittelua viimevuosina. Kyse ei siis ole vain siittä miten Sk vaalilautakunta toimii, vaan myös millaisin tiedoin se toimii, jos taustalla pyörii erinnäisiä professoreita ja tohtoreita jotka tuovat julki auttoriteetillaan omia tulkintoja saamenhistoriasta. Otetaan esimerkiksi vaikka Pekka Sammallahden lakiehdotuslausunto Oikeusministeriöön. Lausunnossaan Pekka kirjoittaa jottei 1800 luvulla ollut saamenkielisiä yhteisöjä saamelaisalueen ulkopuolella. Hyvin hämmentävää, jokainen voi klikata aikaisemmin antamaani linkkiä ja todeta Muonio-Kolari eli 1850 kukoistuksensa huipulla olevaa saamelaisaikaa. Kuvitelkaa millaista historian vääristelyä Pekka kirjoittaa Oikeusministeriöön. Otetaan edellisen Sk puheenjohtajan allekirjoittama Sk lausunto. "Kittilässä on ollut saamelaisia. He ovat kuuluneet Kemin Lapin saamelaisiin mutta ovat sulautuneet 1600- 1700 luvulla suomalaisiin." Siis ei mitään lähiajan saamelaishistoriasta. 1800 luvulla alueelle saapuneet porosaamelaiset halutaan unohtaa täysin. Klikkaa ylläolevaa linkkiä ja lue Haipan tarina, mitkä ovat haipan sukutaustat. Eikä ole ainoa saamelainen 1800 luvun Kittilässä. Vaikka Klemetti "asiantuntemuksella" muuta väittää. Tätäkö saamelaiset kaipaavat Professoreiden ja tohtoreiden vääristelevää historiaa.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Uuslappalaisen näkemyksen mukaan ilmeisesti jo Paulaharju vääristeli Muonion ja Tornionlaakson historiaa tältä osin. Uudet näkemykset seutujen saamelaisuudesta on kirjattu sata vuotta myöhemmin, kun uuslappalaiskiista velloi jo voimakkaana ja uusia legendoja saamelaisuudesta tunnetusti syntyi myös pitkin koko vanhan Kemin Lapin aluetta.

Pororosvo Haippa kuului Suikin sukuun, joka ilmestyy Ruotsin puolelle 1700-luvun alkupuolella. Ei tiedetä vielä, miten suku oli alueelle tullut, mutta Suikkeja lähti jo 1600-luvulla Laatokan Karjalasta etsimään elantoa länteen ja luoteeseen päin, ja talollisten nouseva poronhoito tarjosi työpaikkoja töita etsiville. Haipan saamelaisuudesta ollaan nykyään ehkä montakin mieltä, mutta hänet tunteneet saamelaiset eivät kertoneet, että hän olisi ollut saamen kielen taitoinen.

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

Hienoa Pekka! Tuossahan oikein asiantuntemus tiivistyy. Tottahan toki Pekka! Ruotsin ja Enotekiön saamelaissukujen tultua Muonioon he unohtivat saamenkielen ylittäessään saamelaisalueen rajan. Keiltä yleensä nämä Muonio - Kolari alueelle 1800 luvulla saapuneet Nutit, Kitit, Sarrit, Suikit, Ungat, Marakatit, labbat, Kalsok, Tomma, Vasara,Palokka, Junkka, Riimi, Koffelo, Piltto... ovat saamen oppineet? Pekan " asiantuntemuksen" mukaan nuo Ruotsin ja Enontekiön saamelaiset ovat oppineet saamen vasta sen jälkeen kun osa suvun jäsenistä meni saamelaisalueen ulkopuolelle Muonioon. Ja näin ollen Muonioon tulleet saamelaissuvut eivät olisikaan olleet saamenkielisiä.

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

"Fredrik Wilhelmin vaimo oli vuonna 1848 syntynyt Ingrid Stina Olofsdotter Kitti. Tämä oli kotoisin Pajalasta, mutta hänen isoisänsä oli Peltojärvellä syntynyt Mårten Mårtensson Kitti, joka taas oli Anna Mårtensdotter Kitin veli. Niinpä aviopuolisot Ingrid Stina ja Fredrik Wilhelm olivat keskenään toisia serkkuja. Tällä avioparilla oli viisi lasta, neljä tytärtä ja yksi poika: Iida Maria (1877), Helena (1881), Manta (1886), Hulda Eufemia (1889) ja Kristian Aleksander (1882).
Emil Nervander on kirjassaan Matkakuvaelmia ja muistoja Lapin rajoilta kuvannut vie- railuaan perheen lappalaiskodassa Sainkankaalla vuoden 1900 vaiheilla. Nervander kirjoit- taa: ”Tuo vaatimaton erämaan asumus kohosi kartion muotoisena kinoksista honkien kes- keltä. Ajoporoja oli sidottu kiinni honkien kupeisiin ja niistä toiset meidän lähestyessämme pahanpäiväisesti pelästyivät. Kodan katossa olevasta aukosta sinkoili säkeniä ja ne niin somasti välkkyivät tummaa taustaa vasten. Kun perheenisä oli vetänyt syrjään ovena olevan, säkkikankaasta laaditun suojustimen, virtaili lämmintä, punertavaa tulenvaloa lumelle ja se loi tuohon kaikkeen jonkillaisen haaveellisen leiman.” (Nervander 1908:133)
Emil Nervander kirjoitti myös, että perheessä oli kolme tytärtä ja yksi poika, joka ei kuitenkaan ollut tuolloin kotosalla. Perheen vanhin tytär, Iida Maria, kuoli vuonna 1896, joten Nervanderin on täytynyt vierailla Suikkien luona tapahtuman jälkeen. Nervander an- taa myönteisen kuvan perheestä, joka puhui keskenään äidinkieltään, saamea, mutta vie- raitten kanssa suomea. " Emil Nervanderin vierailu Suikin perheen tykönä 1800-1900 luvun vaiheessa Kolarin metsäalueella, lainaus Vellikaara Vettaisia nettikirjasta. Emilillä ei ollu kyllä mitään syytä " valehella" tämän Suikin perheen saamenkielen taidoista. Voit Pekka Sammallahti kyllä itse keksiä mitä juttuja vain näissä kommenttipalstoilla. Mutta omien tarinoiden sepittäminen Oikeusministeriöön on eri kokoluokan asia.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Rasmussenin raportti v:lta 2008 on tullut samaan johtopäätökseen kuin Paulaharju: "Vaikuttaa siltä, että 1900-luvulla Muoniossa ja Kolarissa ei enää syntynyt vanhojen saamensukujen jälkeläisiä, jotka olisivat puhuneet saamea äidinkielenään." Näillä alueilla asuneet saamensuvut olivat toki vanhoja mutta alueelle muualta muuttaneita. Mitä niistä voidaan kutsua todellisiksi saamensuvuiksi, onkin sitten toinen juttu. Uuslappalaisten historiantulkinnoissa on tyypillistä ylitulkita, yleistää ja jättää lähteiden ennakko-odotusten vastaiset seikat huomiotta.

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

Katoppas Pekkaa, mehän alamme olemaan samoilla jäljillä. Kun olen tuonut esiin tämän saamelaisryhmän jolla on selkeästi saamelaiset elämäntavat ja kulttuuri, on sekä harmillista ja epäoikeutettua sekoittaa sitä "lappalaistaisteluun" johon Pekka on viittaillu. On kyse saamelaisryhmästä joka hukutetaan lappalaisuuden alle. Se että he olivat muualta saamelaisalueelta saapuneita ei vähennä heidän arvoa saamelaisena. Kun koko 1800 luvun ajan virtasi uutta saamelaisrenkiä ja piikaa alueelle,se ylläpiti saamenkieltä ja elämäntapaa.
Kuten Pekan kommentista tuli esiin, näin on nähtävä jottei 1900 luvulla enää syntynyt uusia äidinkieleltä saamea puhuvia. Vanhukset veivät saamen hautaan, niin ettei 1950 luvun jälkeen ollut kuin yksittäisiä saamenkielen puhujia joilta oli jo puhekaverit loppuneet.
Kun palaamme vielä suomenruotsalaisen Emil Nervanderin tapaamaan Suikin perheeseen. Manta Suikki (Paka Manta, asui Pakajärvellä Muoniossa) syntyi 1886 ja kuoli 1960luvun lopulla. Useat hänen tunteneet ovat kertoneet Mantan taitaneen saamea. Noin viisivuotta sitten allekirjoittanut ja Vellikaara vettaisia kirjan kirjoittanut Norjan saamelainen Siv Rasmussen tapasimme Mantan pojan. Näin hän kertoi" Kun äitini (Manta) ja enoni Ales (Aleksanter) keskustelivat keskenään, he puhuivat sellaista kieltä mitä en ymmärtänyt" Kun tiedämme tämän sisarusparin taustat, niin kyseessä ei voinut olla muu kuin saame.
Tässä olis nyt työsarkaa niin Veli-Pekalle kuin Pekka Sammallahdelle. Jottei virutettaisi näitä saamelaisia lappalaisvirutusveen mukana.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Muonion ja Kolarin raitiolappalaisten (ja alueelle siirtyneiden saamelaisten) jälkeläiset ovat itse asiallisesti ja poliittisesti kytkeneet omat identiteettineuvottelunsa nimenomaan lappalaisliikkeeseen ja yhtyneet sen aggressiiviseen käyttäytymiseen saamelaiskäräjiä ja sitä kautta saamelaisia kohtaan. Olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, missä meni pieleen.

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

Häh Pekka? Kerro nyt hyvä ihminen enemmän. Vaikuttaa kovin yleistävältä.

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

Nyt näyttää pahasti siltä, että jollain on lappalaisfobia ottanut ylivallan.

Käyttäjän ArtoEnojrvi kuva
Arto Enojärvi

Hiukkasen vielä Pekan viimeistä kommenttia, joka vaikuttaa siltä kuin kirjoittaja olisi saanut paniikkikohtauksen, huomattuaan olevansa samaa mieltä allekirjoittaneen kanssa.
Merkille pantavaa on myös Pekan kääntymys. Pari vuotta sitten hän esitti asiantuntijalausunnossaan Oikeusministeriöön, jottei Muonio- Kolari alueella ollut saamelaisyhteisöä 1800 luvulla. Nyt kun Pekka on huomannut jottei todisteet ole vain huhujen varassa, niin nytpä Pekan mielestä nämä jälkipolvet eivät osaa käyttäytyä oikealla tavalla.
Vaikka Pekka pitää itseänsä saamelaisuuden asiantuntijana. Kyllä kyseisen alueen tuntemus on lähinnä arvailujen varassa. Niin historian kuin myös tämänpäivän tilanteesta.
Vaikka Pekka toisin väittää, niin kyseisen alueen saamelaissuvut eivät ole mitenkään järjestäytyneet, mikä sinänsä on valitettavaa. Kun ei ole järjestäydytty, ei ole myöskään mitenkään kytkeydytty mihinkään neuvotteluihin.
Se mitä allekirjoittanut on pyrkinyt tuomaan esiin, on nimenomaan kyse saamelaisuudesta. Sen voi jokainen todeta joka on tekstejäni lukenut sosiaalisessa mediassa.
Jankutuksen lappalaisista saat Pekka heittää pois, kun puhutaan saamelaiskulttuurista, saamenkielestä ja saamelaisista. Kyllä sinunkin on uskottava, mitä sulle todisteiden kera kerrotaan. Tromsasta Arto Enojärvi

Toimituksen poiminnat